Työyhteisön merkitys ennen ja nyt

Itsenäisyyspäivää on tullu vietettyä niin perheen kuin ystävien kanssa ja tuli pyörähdettyä myös Tampereella keskustassa katsomassa jo perinteeksi muodostunut ilotulitus. Ihmiset olivat onnellisia ja tulihan sitä itsellänikin tippa linssiin kun kuuntelin Finlandia hymniä keskellä keskustoria samalla kun rakas isänmaani täytti pyöreitä. Mieleeni pyörähti samalla kuitenkin ajatus siitä, että mikä vaikuttaa viihtyvyyteemme ja onnelisuuteemme arjessa.

Kun pääsin kotiin mukavan päivän jälkeen, avasin perinteisesti iltapäivälehtien verkkosivut ja kun totesin taas että suurin osa uutisista oli taas luokkaa "vastarintaliike on taas marssinut ja alpakat kärsivät suvaitsemattomuudesta" päädyin sitten lukemaan Taloussanomia, jonka journalismi noin normaalisti on hiukan mielekkäämpää. Silmiini osuikin mielenkiintoinen artikkeli joka käsitteli työyhteisön merkitystä jaksamiseen ja viihtyvyyteen yleisesti työpaikoilla. 

Taloussanomien kyselytutkimukseen osallistui 1130 vastaajaa ja näiden vastaaijen vastauksista ilmenee, että 67 prosenttia pitää työn sisältöä erittäin tärkeänä syynä hakea työpaikkaa ja hyvä palkka "vain" 29%. Myöskin sitoutuvuus työpaikkaan oli todella korkea vastaajilla joilla työn sisältö oli mielekästä. 

Huonot johtajat sekä huono työilmapiiri vaikuttaa myöskin todella vahvasti vastaaijen mielipiteisiin ja jopa 97% vastaajista olis sitä mieltä että ne ovat vahvoja syitä vaihtaa työpaikkaa.

Taloussanomien vanhemmassa artikkelissa jonka löysin (löytyy alta linkki juttuun) mainitaan myös työkavereiden merkityksestä viihtyvyyteen työpaikoilla ja siinä mainitaan myös että vain noin 3% suomalaisista sanoo etteivät viihdy työpaikoillaan. On meillä siis asioita tehty myös oikein ja viihtyvyyteen panostettu.

Artikkelit luettuani, mieleeni tuli oma (jo edesmennyt) isoisäni joka paiski 3-vuorotyötä Nokia yhtiöillä yli 40 vuotta ja hän meni jopa vähän "pakosta" töihin 16-vuotiaana sinne koska rahaa oli saatava jotta perheellä olisi varaa elää. Silloin joskus menneisyydessä piti ihan oikeesti miettiä sitä rahaa ihan oikean selviytymisen kannalta. Ei ollut mahdollisuutta hypätä sossunluukulle jos piti elättää muitakin kuin itseään ja eipä ne tuet ollut varmaan ihan samalla tasolla kuin nykyään.

Isoisäni ei oikeastaan koskaan puhunut työstään mutta sen kuulin isäniäidin kautta, että palkka oli hyvä ja hänen hyvä eläkkeensä takaa heille mukavat eläkepäivät. Epäilen että isoisäni työpaikalla ei hirveästi pidetty tyky-päiviä tai muita tsemppaus päiviä, vaan siellä luotettiin siihen että hommat hoituu ja röökitauolla saa käydä kunhan hommat hoidettiin kuten odotettiin.

Tänä päivänä meidät on siunattu monilla eri vaihtoehdoilla ja mahdollisuuksilla ja me saamme IHAN OIKEASTI valita että missä työskentelemme ja palkkakin voi olla meille toissijainen kunhan viihdymme työpaikassamme. Kyllä on pakko olla onnellinen että voi asua tässä vapaassa maassa jossa asiat ovat verrattain hyvin ja ihmisten valitustenaiheet ovat yleensä aika pieniä verrattaen moneen muuhun maailman konkkaan, jossa asiat eivät oikeasti ole hyvin!

Tämmöinen pieni vuodatus tuli myös varmasti siksi, koska olin kuuntelemassa Arman Alizadia eilen ja hän kävi puheessaan läpi kokemuksiaan maailmalta ja siitä miten pienellä ihmiset elävät ja kuinka raakaa tuo oikea maailma on pienen SUOMI-kuplamme ulkopuolella.

Itse haluan päästä tulevaisuudessa mukaan luomaan mahtavaa työpaikkaa ihmisille ja olisihan se unelmana että joskus joku sanoisi minulle firman pikkujouluissa pienessä humalassa "tää on muuten paras duunipaikka koskaan".

Lähteet:

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005477019.html

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001702166.html